Jo ensimmäisestä päivästä lähtien oon ollut täysin
rakastunut tähän kaupunkiin! Tai no, ensimmäisten päivien 30 asteen helle ei
saanut minua hyppimään riemusta, vaan lähinnä päinvastoin, mutta onneksi tänään
oli jo vähän viileämpi (25 astetta) ja ilmeisesti syksyn pitäisi nyt täälläkin
alkaa.
Kone laskeutui tiistai-iltana puoli seitsemältä Hampurin
lentokentälle, josta huristelin hetkessä junalla Landungsbrückenille ja
muutaman askeleen päästä olinkin jo kirkolla. Täällä minua odotti lämmin
vastaanotto ja sain avaimen ja pääsin majoittumaan. Illalla tein vielä pienen
kierroksen kirkon ja sataman alueella kaikkea kauneutta ihailen.
Keskiviikkona olikin vielä vapaapäivä ja käytin sen
kierrellen satamaa ja keskustaa ristiin rastiin (nähden vain pikkuriikkisen osan
koko kaupungista), välillä pysähtyen karttaa tuijottamaan ja välillä vaan
ihailemaan maisemia ja ihmisiä ympärillä. Vaikka kaupunki onkin Saksan toisiksi
suurin, lähes kahden miljoonan asukkaan kaupunki, tuntui se heti omalta,
turvalliselta ja kotoisalta. Nähtävää ja koettavaa olisi niin hirveästi, että
voisin käyttää koko kolme kuukautta vain kaupunkia kierrellen.
Torstaina kuitenkin alkoi itse harjoittelu. Ei sillä,
etteikö se olisi yhtä mukavaa kuin kaupunkiin tutustuminen. Olen yhtä
innoissani molemmista! Ensin oli vuorossa työntekijäkokous, jonka jälkeen
rupattelimme vielä tovin ohjaajani kanssa harjoittelun sisällöstä, samalla
työvuorolistaa tehden. Iltapäivällä kokoontui vielä Työkerho, jossa naiset
valmistelivat lauantaina kaupungissa olevaa Nacht der kirchen -tapahtumaa,
johon myös merimieskirkko on jo monia vuosia osallistunut. Tämän vuoden teemana
on "Lebe liebe lache" eli jotakuinkin "elä rakasta naura",
joka voisi yhtä hyvin olla oma henkilökohtainen mottoni! Meidän kirkollamme on
luvassa muun muassa erilaisia hartauksia, musiikkia kansanlauluista
merimieslauluihin sekä kirkon esittelyä, unohtamatta tietenkään Suomi-kaupan
toimintaa.
Tänään olikin sitten edessä jännä päivä, sillä pääsin
Lyypekkiin kolmelle laivakäynnille, joista jokainen oli vieläpä eri satamassa.
Käynnit olivat samalla jännittäviä, mielenkiintoisia ja todella mukavia!!
Ensimmäisellä laivalla pääsin myös tutustumaan komentosillalle ja tiedän jo
kaiken tarpeellisen laivan ohjaamisesta ja kaijaan (Huom, ammattilaisten
slangisanoja sisäistetty!) eli laituriin ajosta.
Työpäivän jälkeen tein vielä tutkimusmatkan katsomaan
kaupunkia vähän toisenlaisesta vinkkelistä eli vastarannalta.
Landungsbrückenilta Elben ali vastarannalle kulkee vuonna 1911 avattu 426,50
metriä pitkä St. Pauli Elbe Tunnel. Kieltämättä oli mielenkiintoista ajatella
kävelevänsä veden alla, mutta itsessään kauniin tunnelin ja vastarannalta
avautuvan maiseman näkeminen oli kokemisen arvoista! Tosin maisema pitää kyllä
nähdä joskus myös pimeällä, kun kaupungin valot loistavat. Retken päätteeksi ja
ahkerasti rappusia maanpinnalle kavuten (muiden mennessä hissillä), annoin
itselleni luvan vielä testata kirkon lähiravintolan ruokatarjonnan. Se saattoi
kuitenkin olla virhe, sillä taivaallisen hyvän ruuan sijaitseminen kotiovelta
vain muutaman metrin päässä, voi olla itselleni liian suuri haaste vastustaa
kiusausta ja kokata itse kotona...
Vaikka kuvista ei välity koko kauneus tästä ihmemaastaa,
niin tässä silti muutamia otoksia.
Bis bald! (:
 |
Kotikatu |
 |
| Rathaus |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti