Landungsbrücke

Landungsbrücke

tiistai 13. syyskuuta 2016

Viimiset hetket Suomessa

Tänään se nyt sitten koitttaa, seikkailu Hampuriin...

Kuten ensimmäisessä postauksessa arvelinkin, niin aikamoista tunteiden vuoristorataa on viime päivät olleet. Välillä on naurettu ja hymyilty, oltu onnellisia, välillä itketty silmät päästä jo valmiiksi iskevää ikävää.

Alkuviikosta vielä ahkeroitiin kavereiden kanssa viimisiä koulutehtäviä ja paikkailtiin tavaroita, viikonloppu taasen oli yhtä suurta läksiäis"juhlaa". Perjantaina vietettiin äidin kanssa vielä laatuaikaa ja illalla näin kavereita. Lauantaina olikin sitten vuorossa kauan odotetut/pelätyt "yllätys"läksiäiset. Pelätyt siksi, että kavereilta ja siskoiltani voi odottaa ihan mitä vain ja no sitä se olikin!

Sain päälleni tyylikkäät vaatteet ja suoritin erilaisia tehtäviä, kuten saksankielisen ristikon ratkomista ja kuntopiiriä, tietysti kierrellen ympäri Nakkilaa. Sen jälkeen oli vuorossa paljuilua, aina niin ihanaa Aliaksen pelaamista ja muuten vaan hyvästä seurasta nauttimista ja lopuksi tietenkin hyvästejä. Sain myös lahjaksi suklaata, terveisiä/pieniä viestejä sisältävän koti-ikävä purkin, joita voi sitten matkalla lueskella, sekä ihanan korun rakkailta isosiskoilta (jossa oli muuten sama teksti kun kortissa jonka itse vuorostani annoin heille. Ehkä meissä siis jotain samaa on...) Kokonaisuudessaan siis mukava päivä! Kiitos siitä vielä kaikille! :3

Sunnuntaiaamulla näin vielä ystäviä ja kuuntelin kun mulle laulettiin läksiäislaulu. Päivällä sain kummit, isovanhemmat ja serkun perheineen kylään. Sain myös lisää suklaata ja salmiakkia sekä perheeltä selviytymispaketin. Illalla sitten pääsinkin nauttimaan vielä kauan odotetus Teit meistä kauniin -elokuvasta. Suosittelen katsomaan, olit sitten Apulanta fani tai et! Vajaa pari tuntinen meni hujauksessa, seuraten loistavia roolisuorituksia ja mahtavaa tarinaa keskeltä lama Suomea.

Eilinen menikin sitten vielä viimisiä tavaroita pakkailessa ja tädin murusten kanssa touhutessa. Vanhemman murusen saan onneksi vielä saattajaksi lentokentälle, mutta pienemmälle piti jo eilen sanoa heipat ja antaa suukkoja kolmen kuukauden edestä. Niitä kahta tulee kyllä super kova ikävä! <3<3

Nyt sitten vaan odotellaan, että koska pakkaudutaan autoon ja suunnataan lentokentälle. Jänittää, pelottaa ja on jo valmiiksi kova ikävä kaikkia rakkaita!! <3

Lopuksi vielä muutama kuva läksiäisistä...







"Kun tulee päivä että
emme voi olla yhdessä
Pidä minut sydämmessäsi
pysyn siellä ikuisesti
L x 3"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti