Odottamisen vaikeutta

Viime viikkoa on hallinneet kaksi asiaa; laivakäynnit ja odottaminen, joka ei lainkaan sovi malttamattomalle luonteelleni.

Harjoittelussa teimme tuttuun tapaan laivakäyntejä Lyypekkiin, mutta nyt ensimmäistä kertaa myös Hampurin satamaan. En ollut Elben toiselta rannalta ennen katsellessani edes tajunnut kuinka suuri Hampurin satama oikeasti on. Ajaessamme satamaan oikeaan paikkaan oli näkymät välillä todella huikeat. Totuttuani Lyypekin satamissa käyviin laivoihin, oli mahtavaa nähdä välillä todella isoja konttilaivoja ja korkealle kohoavia konttitorneja. Ihmettelen vaan miten kukaan oikeasti voi tietää mikä kontti on menossa minnekin?!

Laivakäyntien lisäksi viikkoon mahtui myös joka viikkoinen odottavien äitien ryhmä sekä Raamattupiiri ja perhekahvila. Raamattupiirissä väritimme ikonivärityskuvia ja keskityimme uskonpuhdistuksen merkkipäivän innoittamana Matteuksen evankeliumin viidennen luvun jakeisiin 13-16, joista olin koonnut muutamia ajatuksia. Perhekahvilassa taasen tällä kertaa leivoimme pikkuleipiä. Minä olin vastuussa taikinasta ja hieman pelkäsin mitä siitä tulee, mutta hyviä keksejä saimme aikaan. Oli ihanaa katsella, kun essuihin ja myssyihin sonnustautuneet pienet lapset, isät ja äidit leipoivat yhdessä.

Keskiviikkona vietin vapaapäivää ottaen vain rennosti ja illalla kävin, viime postauksessa mainitsemassani, Tanskan kirkon nuorille aikuisille suunnatussa illassa. Aloitimme yhteisellä ruualla ja loppuilta kuluikin pelatessa Bezzerwizzeriä. Itse tosin päätin vain seurata muiden pelaamista, sillä peli oli tietenkin Tanskaksi ja olin ainut ei tanskalainen, joka paikalla oli. Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin mukava ilta.

Torstain vapaapäivä kuluikin jälleen muuton merkeissä sekä pyörälenkillä. Edellissunnuntain vapaapäivä vaihtuikin jälkikäteen työpäiväksi, kun osallistuin aamulla messuun, jossa olivat mukana Järvenpään seurakunnan kamarikuoro Canzonetta Nova sekä Hampurilainen kuoro Chor HAMMonie. Molemmat kuorot olivat loistavia ja heitä oli ilo kuunnella. Messun jälkeen lähdin vielä parin työntekijän kanssa Kieliin, jossa Kielin suomalainen seurakunta täytti 35 vuotta. Ohjelmassa oli tietenkin messu ja sen jälkeen urkukonsertti.

Altenholzin kirkko Kielissä

Koko viikko on kuitenkin kulunut malttamattoman odottamisen tunnelmissa. Nimittäin huomenna vihdoin saan kaksi mahtavaa ystävää tänne muutamaksi päiväksi. Ja mikä parasta, myös ensi viikolla saan rakkaita vierailijoita, kun äiti, isä, kummitäti sekä pappa saapuvat Hampuriin. Luvassa siis ihania hetkiä, turistioppaana (ja myös turistina) toimimista, shoppailua, hyviksi todettujen ravintoloiden kiertämistä sekä paljon itsellekin vielä uusia vierailukohteita ja ehkä pari uutta kaupunkiakin.

Lopuksi vielä muutamia kuvia torstaiselta pyöräretkeltä ja muuten kuluneelta viikolta.

 

Beatles-Platz

Reeperbahn

Dockland

Michaelin kirkko

Tyttövauva ja poikavauva -ankkoja metsästämässä

Postia tädin kullanmuruilta <3

Bis bald!

-Liisa

Jo kuukausi takana Hampurissa

Tiistaina tuli täyteen kuukausi siitä, kun elämäni suurin seikkailu alkoi ja saavuin Hampuriin. Aika on mennyt nopeasti, vaikka samalla tuntuukin, että olisin ollut täällä jo ikuisuuden. Hauskaa ja mielenkiintoista on ollut ja olen täysin rakastunut tähän kaupunkiin (ja kirkkoon myös), mutta kerran jos toisenkin on iskenyt hirveä ikävä kaikkia rakkaita kohtaan <3 Positiivisen asenteet opettelu on kuitenkin käynnissä ja siksi toteankin, että enää ( ei vielä (; ) kaksi kuukautta ja olen taas kotona! Sitä ennen on kuitenkin luvassa kovaa kiirettä ja stressiä (varmasti myös iloa) herättävä joulubasaari, sekä paljon ihania vieraita, joita odotankin jo innolla!! (Haluaisin kovasti laittaa tähän screenshotin laskurista, joka laskee jäljellä olevia päiviä ensimmäisten vieraitten saapumiseen, mutta asianosaiset ei ehkä tykkäisi laskurin taustakuvana olevan kuvan esittämisestä julkisesti... Se kuitenkin tuottaa suurta iloa joka päivä kun sen avaa :p)

Viimisen viikon aikana on taas ehditty kaikenlaista. Paljon kahvilatyötä ja erilaisten tarjoiltavien valmistamista, aamupalaluentoa, odottavien äitien ryhmää, työntekijäkokousta, basaarikokousta, laivakäyntejä, yhteislaulutilaisuutta, yhteistyötä muiden tahojen kanssa (josta myöhemmin vähän lisää) ja onhan tässä ehditty muuttamaankin viime viikonloppuna.

Onneksi muuttomatka ei ollut pariakymmentä metriä pidempi, mutta päänvaivaa aiheutti tavaroiden mahtuminen uuteen huoneeseeni... Koska vapaaehtoinen (jonka makuuhuoneessa asuin vapaaehtoisten asunnossa) tuli takaisin kesälomalta, sain siirtyä pois alta yhteen kirkon kahden hengen vierashuoneista. Huoneeni on kuin laivan hytti, jossa on melko olemat vaatekaappi ja wc sekä suihku löytyvät käytävältä. Sain kuin sainkin silti tavarani mahtumaan, mutta hieman ahdastahan täällä silti on. Entisen 20 metrin ja viiden oven sijaan minua erottaa enää työpaikasta/kahvilatilasta yksi väliovi, joka on noin kymmennen sentin päässä huoneeni ovesta. ( Tosin toisessa 2 hengen huoneessa maijoittuvat vieraat ovat kanssani saman pienen käytävän varressa jakamassa kanssani wc:n ja suihkun eli oikeastaan olen töissä aina kun poistun oman pienen huoneeni ulkopuolelle :D ) Ehkä kaikkeen silti tottuu ja työ on onneksi mukavaa niin ei haittaa, jos/kun vapaa-ajalla kahvilan keittiössä ruuan laittamisen ohessa joutuu töihin. Arvoituksena kuitenkin on vielä, minne minut evakuoidaan viikon päästä muutamaksi päiväksi, kun kaikki majoitustilat ja muut mahdolliset paikat on varattu jo aikoja sitten muiden käyttöön... Jokin paikka minulle on kuitenkin luvattu löytää, joten ei hätää! (8

Mutta sitten hieman siitä yhteistyöstä muiden kanssa! Vietimme eilen yhdessä, samalla kadulla sijaitsevien, Norjan, Tanskan ja Ruotsin kirkkojen kanssa Pohjoismaista aamupalaa. Perinne on jo pitkä viettää kuukausittain kyseistä tilaisuutta yhdessä, kiertäen kirkolta toiselle. Tällä kertaa järjestysvuoro osuikin sopivasti meidän kirkollemme ja saimme nauttia maukkaasta aamupalasta noin kolmenkymmenen hengen voimin. Oli mukava tutustua muiden kirkkojen työntekijöihin ja kuulla ideoita uusista yhteistyökuvioista ja ajatuksia jo toimivista jutuista. Tällä kertaa puheenaiheena melko vahvasti olikin (yllätys yllätys), kaikilla kirkoilla samaan aikaan oleva, marraskuinen joulubasaari. Kaikkea ei kuitenkaan ihan aina ymmärtänyt, kun puhuttiin sekaisin ruotsia, suomea, saksaa, norjaa, tanskaa ja englantia, kukin tietenkin omalla aksentillaan :D

Vaikka osallistujien keski-ikä olikin omaa ikääni vähän korkeampi, en kuitenkaan ollut ainut oman ikäluokkani edustaja, sillä meitä oli jopa kaksi! Juttelinkin vähän pidempään Tanskan kirkon uuden nuorisotyöntekijän kanssa, joka on tullut Hampuriin vasta minun jälkeeni. Sainkin kutsun myös Tanskan kirkon nuorille aikuisille suunnattuihin iltoihin, jotka kuulostivat mukavilta. Ei siis muuta kun englannin kielen taitoa kartuttamaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin! (:

Eilisen palavereissa istumisen päätteeksi, saimme illalla vielä oivan mahdollisuuden laulaa yhdessä vanhoja suomalaisia lauluja, kun Hampurissa syntynyt, Pariisissa 20 vuotta asunut ja kauan sitten jo Naantaliin muuttanut Iris Valin tuli vieraaksemme. Muutaman sooloesityksen ja tauon siivittämänä lauloimme yhdessä haitarin säestyksellä usean tunnin ajan.

Palaverit kuitenkin jatkuivat tänään, kun suuntasimme vuorostamme Saksan merimieslähetykseen Altonaan suunnittelemaan merenkulkijamessua ensi kesälle, yhdessä eri kirkkojen/organisaatioiden kanssa. Työpäivän päätteksi lainasi kirkolta pyörää ja rohkaistuin sukeltamaan kävelijöiden, pyörien ja autojen sekaan katselemaan maisemia. Vihdoin sain aikaseksi myös suunnata Blanten un Blomen -puistoon, joka on jättimäinen ja todella kaunis ja vieläpä aivan kirkon lähellä.

Huomenna huristellaankin tuttuun tapaan taas koko päiväksi Lyypekkiin/Travemundeen laivakäynneille sekä pitämään neuvontapistettä ja ehkä jopa kuljettamaan halukkaita saunaan kirkolle.

Kuukauden jälkeen on meistäkin tullut
kavereita Tsekin kanssa
ja muakin pyydetään jo "raps raps" (8

Siinä taas päällimmäisiä kuulumisia Hampurista.
Palaillaan taas, tschüss!

- Liisa

Ihastuttava Berliini!

Hellurei taas Hampurista!

Väsymys ja ajanpuute näyttää iskenee (jo nyt!) blogin päivittämiseen, mutta lupaan yrittää jatkossa olla aktiivisempi :D

Viime viikonloppuna oli pidempi vapaa, sillä maanantaina vietettiin Saksan jälleenyhdistymisen päivää tai yhtenäisyyspäivää tai yhtenäisyyden päivää tai kansallispäivää, millä nimellä kukin sitä nyt kutsuukaan. Berliinin muuri murtui siis 9.11.1989 ja virallinen yhtenäistyminen taisi tapahtua 3.10.1990, jonka vuoksi 3. lokakuuta on siis yleinen vapaapäivä.

Itse vietin vapaani tutustuen Berliiniin. Matka alkoi lauantaina aamulla 8.15, kun Flixbus starttasi Hampurin bussiasemalta kohti Berliiniä. Matka kesti kolme tuntia, joten tuntui kuin olisi matkustanut Helsingistä kotikonnuille viikonloppua viettämään. Saapuessani Berliiniin satoi hiukan vettä ja päädyinkin kuluttamaan aikaani ostoskeskuksessa kauppoja kierrellen. Illalla kuudelta pääsin vasta majoittumaan Kreuzbergissä sijaitsevaan Suomi Keskukseen, jota ennen tutustuin vielä Keskuksen lähialueeseen, joka vaikutti viehättävältä ravintoloineen ja pienine putiikkeineen. Huoneeni oli kivan tilava ja palvelu ystävällistä (:

Majoittumisen ja tavaroiden purkamisen jälkeen vedin rakkaan keltaisen sadetakin päälleni, ja suuntasin vielä Alexanderplatzilla sijaitsevaan Primarkkiin, jossa meno oli aikamoista hulinaa! Kaupassa kulkiessa voit vain todistaa, miten halvat hinnat saaavat ihmiset lappaamaan älyttömästi tavaraa koreihinsa, miettimättä oikeasti niiden tarpeellisuutta. Itse onnistuin kuitenkin välttämään suuremman hullutuskohtauksen ja ostin pääasiassa joitakin tuliaisia jo valmiiksi, kun kerran halpoja ja kivoja juttuja löytyi. Alexanderplatzilla oli käynissä myös Oktoberfest, jonka kojuissa oli myös myynnissä jos jonkinmoista tavaraa ja syötävää. Tunnelma oli viihtyisä ja ihmisiä oli melko paljon liikkeellä sateesta huolimatta.

Sunnuntaina heräsin pilvien takaa kurkistavien auringonsäteiden valaistessa huoneeni. Yritin tutkia karttaa ja ottaa kuvakaappauksia Google mapsin näyttämistä reiteistä eri nähtävyyksille, jotta osaisin ilman nettiä suunnistaa oikeisiin paikkoihin. Noustessani ensimmäisen kerran bahna-asemalta maanpinnalle, olin jo hukassa ja lähdin kävelemään väärään suuntaan. Eksyminen koitui kuitenkin, suklaata rakastavalle tyypille, onneksi päätyessäni Ritter Sportin kauppaan, jossa sai luoda oman suklaan haluamillaan "täytteillä".

Suklaaevyjen valmistuttua jatkoin matkaani oikeaan suuntaan ja kohta saavuinkin etsimälleni Holokaustin muistomerkille tai viralliselta nimeltään Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkille. 19 000 neliömetrin alueelle sijoitetut 2711 eri korkuista kivipylvästä oli kyllä näkemisen arvoinen. Muistomerkki avattiin vuonna 2005 ja sen on suunnitellut Peter Eisenman. Olen aiemmin lukenut jostakin, että suunnittelija haluaa muistomerkin herättävän ihmiset ajattelemaan. Mielestäni oli kuitenkin ehkä vähän surullista nähdä, miten monet saapuivat sinne vain ottamaan selfieitä tai nauttimaan eväitään kivipaasien päällä istuskellen tai makoillen...

Muistomerkiltä jatkoin lähes vieressä olevalle Brandenburgin portille ja sen edustalla olevalle Pariser Platzille, jonne pääkatu Unter den Linden päättyy. Portti on rakennettu jo 1700-luvun lopulla ja sen historia onkin kirjava. Toisen maailmansodan jälkeen, ennen muurin valmistumista, se toimi rajanylityspaikkana, mutta lopulta Pariser Platz jäi muurin rajavyöhykkeelle, jonne ei ollut pääsyä. Nykyään portti symboloi yhtenäisyyttä.

Portilta otin suunnakseni Berliinin muurin muistomerkin, jossa äkillisen ja paikallisen vesisateen vuoksi en viipynyt kauaa. Sen sijaan matkustin toisella puolella kaupunkia sijaitsevaa East Side Gallerya katsomaan. East side Gallery on myös yksi jäljelle jätetty osa muuria, joka on täyttynyt erilaisista taideteoksista.

Nähtävyydeltä toiselle suunnistamisen jälkeen nälkä kurni mahassa ja päätin mennä Alexanderplatzille ja etsiä jonkin kivan ruokapaikan. Tilasin lohta ja joitakin erikoisesti nimettyjä perunoita ja lopulta sain eteeni keitettyjä perunoita jotka olivat liilan värisiä ja maistuivat hieman punajuurelta. Noh, lohi oli hyvää ja perunatkin olivat melkoinen elämys!

Päivän (ja Berliinin matkan) päätteeksi tahdoin vielä päästä näkemään maisemat Alexanderplatzilta yli 360 metriin kohoavan televisiotornin näköalapaikalta. Torni on yksi suosituimmista turistikohteista ja päästyäni (ensimmäisen turvatarkastuksen jälkeen) ostamaan lipun, jouduin odottamaan vielä 1,5 tuntia ennen omaa vuoroani nousta korkeuksiin.
Näköalatasanne sijaitsee 203 metrin korkeudessa ja hissi vei sinne noin 40 sekunnissa. Kuitenkin ennen hissiin pääsyä piti läpäistä toinen turvatarkastus metallinpaljastimineen. Hissin nopeus hieman laittoi huimaamaan, mutta ylhäältä avautuvat näkymät olivat aivan mielettömät! Harmi vaan, kun kuvatkaan ei sitä kaikkea ihan välitä...

Maanantaiaamu kulukin sitten tavaroita pakatessa ja suunnistaessa bussiasemalle ja takaisin Hampuriin. Hirveästi ei kahdessa päivässä ehtinyt Berliiniä nähdä, mutta eiköhän sinne joskus tule uudestaan mentyä!