Väsymys ja ajanpuute näyttää iskenee (jo nyt!) blogin päivittämiseen, mutta lupaan yrittää jatkossa olla aktiivisempi :D
Viime viikonloppuna oli pidempi vapaa, sillä maanantaina vietettiin Saksan jälleenyhdistymisen päivää tai yhtenäisyyspäivää tai yhtenäisyyden päivää tai kansallispäivää, millä nimellä kukin sitä nyt kutsuukaan. Berliinin muuri murtui siis 9.11.1989 ja virallinen yhtenäistyminen taisi tapahtua 3.10.1990, jonka vuoksi 3. lokakuuta on siis yleinen vapaapäivä.
Itse vietin vapaani tutustuen Berliiniin. Matka alkoi lauantaina aamulla 8.15, kun Flixbus starttasi Hampurin bussiasemalta kohti Berliiniä. Matka kesti kolme tuntia, joten tuntui kuin olisi matkustanut Helsingistä kotikonnuille viikonloppua viettämään. Saapuessani Berliiniin satoi hiukan vettä ja päädyinkin kuluttamaan aikaani ostoskeskuksessa kauppoja kierrellen. Illalla kuudelta pääsin vasta majoittumaan Kreuzbergissä sijaitsevaan Suomi Keskukseen, jota ennen tutustuin vielä Keskuksen lähialueeseen, joka vaikutti viehättävältä ravintoloineen ja pienine putiikkeineen. Huoneeni oli kivan tilava ja palvelu ystävällistä (:
Majoittumisen ja tavaroiden purkamisen jälkeen vedin rakkaan keltaisen sadetakin päälleni, ja suuntasin vielä Alexanderplatzilla sijaitsevaan Primarkkiin, jossa meno oli aikamoista hulinaa! Kaupassa kulkiessa voit vain todistaa, miten halvat hinnat saaavat ihmiset lappaamaan älyttömästi tavaraa koreihinsa, miettimättä oikeasti niiden tarpeellisuutta. Itse onnistuin kuitenkin välttämään suuremman hullutuskohtauksen ja ostin pääasiassa joitakin tuliaisia jo valmiiksi, kun kerran halpoja ja kivoja juttuja löytyi. Alexanderplatzilla oli käynissä myös Oktoberfest, jonka kojuissa oli myös myynnissä jos jonkinmoista tavaraa ja syötävää. Tunnelma oli viihtyisä ja ihmisiä oli melko paljon liikkeellä sateesta huolimatta.
Sunnuntaina heräsin pilvien takaa kurkistavien auringonsäteiden valaistessa huoneeni. Yritin tutkia karttaa ja ottaa kuvakaappauksia Google mapsin näyttämistä reiteistä eri nähtävyyksille, jotta osaisin ilman nettiä suunnistaa oikeisiin paikkoihin. Noustessani ensimmäisen kerran bahna-asemalta maanpinnalle, olin jo hukassa ja lähdin kävelemään väärään suuntaan. Eksyminen koitui kuitenkin, suklaata rakastavalle tyypille, onneksi päätyessäni Ritter Sportin kauppaan, jossa sai luoda oman suklaan haluamillaan "täytteillä".
Suklaaevyjen valmistuttua jatkoin matkaani oikeaan suuntaan ja kohta saavuinkin etsimälleni Holokaustin muistomerkille tai viralliselta nimeltään Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkille. 19 000 neliömetrin alueelle sijoitetut 2711 eri korkuista kivipylvästä oli kyllä näkemisen arvoinen. Muistomerkki avattiin vuonna 2005 ja sen on suunnitellut Peter Eisenman. Olen aiemmin lukenut jostakin, että suunnittelija haluaa muistomerkin herättävän ihmiset ajattelemaan. Mielestäni oli kuitenkin ehkä vähän surullista nähdä, miten monet saapuivat sinne vain ottamaan selfieitä tai nauttimaan eväitään kivipaasien päällä istuskellen tai makoillen...
Muistomerkiltä jatkoin lähes vieressä olevalle Brandenburgin portille ja sen edustalla olevalle Pariser Platzille, jonne pääkatu Unter den Linden päättyy. Portti on rakennettu jo 1700-luvun lopulla ja sen historia onkin kirjava. Toisen maailmansodan jälkeen, ennen muurin valmistumista, se toimi rajanylityspaikkana, mutta lopulta Pariser Platz jäi muurin rajavyöhykkeelle, jonne ei ollut pääsyä. Nykyään portti symboloi yhtenäisyyttä.
Portilta otin suunnakseni Berliinin muurin muistomerkin, jossa äkillisen ja paikallisen vesisateen vuoksi en viipynyt kauaa. Sen sijaan matkustin toisella puolella kaupunkia sijaitsevaa East Side Gallerya katsomaan. East side Gallery on myös yksi jäljelle jätetty osa muuria, joka on täyttynyt erilaisista taideteoksista.
Nähtävyydeltä toiselle suunnistamisen jälkeen nälkä kurni mahassa ja päätin mennä Alexanderplatzille ja etsiä jonkin kivan ruokapaikan. Tilasin lohta ja joitakin erikoisesti nimettyjä perunoita ja lopulta sain eteeni keitettyjä perunoita jotka olivat liilan värisiä ja maistuivat hieman punajuurelta. Noh, lohi oli hyvää ja perunatkin olivat melkoinen elämys!
Päivän (ja Berliinin matkan) päätteeksi tahdoin vielä päästä näkemään maisemat Alexanderplatzilta yli 360 metriin kohoavan televisiotornin näköalapaikalta. Torni on yksi suosituimmista turistikohteista ja päästyäni (ensimmäisen turvatarkastuksen jälkeen) ostamaan lipun, jouduin odottamaan vielä 1,5 tuntia ennen omaa vuoroani nousta korkeuksiin.
Näköalatasanne sijaitsee 203 metrin korkeudessa ja hissi vei sinne noin 40 sekunnissa. Kuitenkin ennen hissiin pääsyä piti läpäistä toinen turvatarkastus metallinpaljastimineen. Hissin nopeus hieman laittoi huimaamaan, mutta ylhäältä avautuvat näkymät olivat aivan mielettömät! Harmi vaan, kun kuvatkaan ei sitä kaikkea ihan välitä...
Maanantaiaamu kulukin sitten tavaroita pakatessa ja suunnistaessa bussiasemalle ja takaisin Hampuriin. Hirveästi ei kahdessa päivässä ehtinyt Berliiniä nähdä, mutta eiköhän sinne joskus tule uudestaan mentyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti