Liisa Hampurissa: Jo kuukausi takana Hampurissa

Tiistaina tuli täyteen kuukausi siitä, kun elämäni suurin seikkailu alkoi ja saavuin Hampuriin. Aika on mennyt nopeasti, vaikka samalla tuntuukin, että olisin ollut täällä jo ikuisuuden. Hauskaa ja mielenkiintoista on ollut ja olen täysin rakastunut tähän kaupunkiin (ja kirkkoon myös), mutta kerran jos toisenkin on iskenyt hirveä ikävä kaikkia rakkaita kohtaan <3 Positiivisen asenteet opettelu on kuitenkin käynnissä ja siksi toteankin, että enää ( ei vielä (; ) kaksi kuukautta ja olen taas kotona! Sitä ennen on kuitenkin luvassa kovaa kiirettä ja stressiä (varmasti myös iloa) herättävä joulubasaari, sekä paljon ihania vieraita, joita odotankin jo innolla!! (Haluaisin kovasti laittaa tähän screenshotin laskurista, joka laskee jäljellä olevia päiviä ensimmäisten vieraitten saapumiseen, mutta asianosaiset ei ehkä tykkäisi laskurin taustakuvana olevan kuvan esittämisestä julkisesti... Se kuitenkin tuottaa suurta iloa joka päivä kun sen avaa :p)

Viimisen viikon aikana on taas ehditty kaikenlaista. Paljon kahvilatyötä ja erilaisten tarjoiltavien valmistamista, aamupalaluentoa, odottavien äitien ryhmää, työntekijäkokousta, basaarikokousta, laivakäyntejä, yhteislaulutilaisuutta, yhteistyötä muiden tahojen kanssa (josta myöhemmin vähän lisää) ja onhan tässä ehditty muuttamaankin viime viikonloppuna.

Onneksi muuttomatka ei ollut pariakymmentä metriä pidempi, mutta päänvaivaa aiheutti tavaroiden mahtuminen uuteen huoneeseeni... Koska vapaaehtoinen (jonka makuuhuoneessa asuin vapaaehtoisten asunnossa) tuli takaisin kesälomalta, sain siirtyä pois alta yhteen kirkon kahden hengen vierashuoneista. Huoneeni on kuin laivan hytti, jossa on melko olemat vaatekaappi ja wc sekä suihku löytyvät käytävältä. Sain kuin sainkin silti tavarani mahtumaan, mutta hieman ahdastahan täällä silti on. Entisen 20 metrin ja viiden oven sijaan minua erottaa enää työpaikasta/kahvilatilasta yksi väliovi, joka on noin kymmennen sentin päässä huoneeni ovesta. ( Tosin toisessa 2 hengen huoneessa maijoittuvat vieraat ovat kanssani saman pienen käytävän varressa jakamassa kanssani wc:n ja suihkun eli oikeastaan olen töissä aina kun poistun oman pienen huoneeni ulkopuolelle :D ) Ehkä kaikkeen silti tottuu ja työ on onneksi mukavaa niin ei haittaa, jos/kun vapaa-ajalla kahvilan keittiössä ruuan laittamisen ohessa joutuu töihin. Arvoituksena kuitenkin on vielä, minne minut evakuoidaan viikon päästä muutamaksi päiväksi, kun kaikki majoitustilat ja muut mahdolliset paikat on varattu jo aikoja sitten muiden käyttöön... Jokin paikka minulle on kuitenkin luvattu löytää, joten ei hätää! (8

Mutta sitten hieman siitä yhteistyöstä muiden kanssa! Vietimme eilen yhdessä, samalla kadulla sijaitsevien, Norjan, Tanskan ja Ruotsin kirkkojen kanssa Pohjoismaista aamupalaa. Perinne on jo pitkä viettää kuukausittain kyseistä tilaisuutta yhdessä, kiertäen kirkolta toiselle. Tällä kertaa järjestysvuoro osuikin sopivasti meidän kirkollemme ja saimme nauttia maukkaasta aamupalasta noin kolmenkymmenen hengen voimin. Oli mukava tutustua muiden kirkkojen työntekijöihin ja kuulla ideoita uusista yhteistyökuvioista ja ajatuksia jo toimivista jutuista. Tällä kertaa puheenaiheena melko vahvasti olikin (yllätys yllätys), kaikilla kirkoilla samaan aikaan oleva, marraskuinen joulubasaari. Kaikkea ei kuitenkaan ihan aina ymmärtänyt, kun puhuttiin sekaisin ruotsia, suomea, saksaa, norjaa, tanskaa ja englantia, kukin tietenkin omalla aksentillaan :D

Vaikka osallistujien keski-ikä olikin omaa ikääni vähän korkeampi, en kuitenkaan ollut ainut oman ikäluokkani edustaja, sillä meitä oli jopa kaksi! Juttelinkin vähän pidempään Tanskan kirkon uuden nuorisotyöntekijän kanssa, joka on tullut Hampuriin vasta minun jälkeeni. Sainkin kutsun myös Tanskan kirkon nuorille aikuisille suunnattuihin iltoihin, jotka kuulostivat mukavilta. Ei siis muuta kun englannin kielen taitoa kartuttamaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin! (:

Eilisen palavereissa istumisen päätteeksi, saimme illalla vielä oivan mahdollisuuden laulaa yhdessä vanhoja suomalaisia lauluja, kun Hampurissa syntynyt, Pariisissa 20 vuotta asunut ja kauan sitten jo Naantaliin muuttanut Iris Valin tuli vieraaksemme. Muutaman sooloesityksen ja tauon siivittämänä lauloimme yhdessä haitarin säestyksellä usean tunnin ajan.

Palaverit kuitenkin jatkuivat tänään, kun suuntasimme vuorostamme Saksan merimieslähetykseen Altonaan suunnittelemaan merenkulkijamessua ensi kesälle, yhdessä eri kirkkojen/organisaatioiden kanssa. Työpäivän päätteksi lainasi kirkolta pyörää ja rohkaistuin sukeltamaan kävelijöiden, pyörien ja autojen sekaan katselemaan maisemia. Vihdoin sain aikaseksi myös suunnata Blanten un Blomen -puistoon, joka on jättimäinen ja todella kaunis ja vieläpä aivan kirkon lähellä.

Huomenna huristellaankin tuttuun tapaan taas koko päiväksi Lyypekkiin/Travemundeen laivakäynneille sekä pitämään neuvontapistettä ja ehkä jopa kuljettamaan halukkaita saunaan kirkolle.