Joulu tulee!

Pari viikkoa on taas vierähtänyt ja ne ovat olleet täynnä kiirettä, joulutunnelmaa ja iloisia ihmisiä. Kuten edellisessä postauksessa jo mainitsinkin ovat marraskuun päivät kuluneet joulubasaarin merkeissä. Ensin valmisteluissa/rakentamisessa, sitten itse basaarissa ja vielä tällä viikolla puretaan hyllyjä ym. ja laitetaan kirkko taasen normaaliin kuntoon.

Marraskuussa ympäri Eurooppaa Merimieskirkot viettävät joulubasaaria, joiden tuotoilla on merkittävä rooli kirkkojen ylläpitämisessä. Hampurissa teemme myyjäisissä yhteistyötä Norjan, Tanskan ja Ruotsin kirkkojen kanssa ja aukioloajoiksi oli sovittu 11-13.11 sekä 18-20.11. Näiden kuuden päivän aikana kirkolla kävi lähes 40 000 ihmistä.

Joulubasaari on tapahtuma jota ei voi selittää kenellekään, vaan se on itse nähtävä, jotta ymmärtää mistä oikeasti on kyse. Itse ensikertalaisena sai olla koko ajan hämmästelemässä sitä, miten kaikki asiat vaan toimivat. Ilman vapaaehtoisten panosta se ei kuitenkaan olisi mahdollista.

Noin 300 vapaaehtoista tiesivät tarkalleen aina basaarin rakentamisesta purkamiseen asti, mitä milloinkin piti tehdä. Hyllyt ja pöydät löysivät omille paikoilleen, kuten myös tavarat niiden tieltä löysivät oikeisiin paikkoihin säilytykseen. Myyjät tekivät mahtavia tuloksia, vaikka loppua kohden hyllyt notkuivat tyhjyyttä jo aamulla ovien avautuessa.

Ulkona muikut, makkarat, pyttipannu, hernekeitto, poronkäristys ja glögi tekivät kauppansa. Sisällä taasen elintarvikkeiden ja kahvilatuotteiden lisäksi Suomi design, joulukoristeet, kynttilät, korut, neuletyöt, kirjat, tekstiilit, Muumituotteet sekä paperipöydän kalenterit, servietit ja kortit myivät hurjasti.

Päivät olivat pitkiä ja raskaitakin, mutta oli hienoa olla antamassa oma panoksensa joulumyyjäisiin. Viimeisenä basaaripäivänä oli ovien sulkeuduttua vielä vapaaehtoisten päätöskaronkka, kiitokseksi vapaaehtoisten tekemästä arvokkaasta työstä. Lauloimme yhdessä joululauluja, nautimme kahvilan ihanista lakka-, mustikka- ja puolukkakakuista sekä lohi-, silli-, poro- ja sienileivistä ja muista herkuista ja jännittyneinä odotimme tietoa tuloksista. Karonkassa myös jaettiin kaksi ansiomerkkiä, sekä kiitettiin niin vapaaehtoisia kuin työntekijöitäkin tekemästään työstä. Kaiken kaikkiaan tilaisuus oli lämminhenkinen ja kaikki iloitsivat yhdessä hyvästä, tavoitteet täyttäneestä, tuloksesta.

Basaarin välipäivinä käytiin Suomesta tulleiden vapaaehtoisten kanssa myös retkellä. Osa lähti katsastamaan kaunista Lyneburgin kaupunkia ja itse lähdin mukaan tutustumaan Hohenlockstedtiin, jossa on koulutettu myös suomalaisia jääkäreitä 1915-1918. Vastaanotto oli joka paikassa erittäin ystävällinen ja pääsimme tutustumaan niin museoon, suomalaisten jääkäreiden asuinrakennukseen, kirkkoon, muistomerkkiin sekä Suomikatuun.

Nyt kun basaari alkaa olla ohi, on itsellänikin enää kolme viikkoa jäljellä Hampurissa. Paljon kuitenkin on vielä tulossa niin 1. adventin messua, toimintaryhmien esiintymisiltamaa, yhdistettyä itsenäisyyspäivän ja Hampurissa tehdyn työn 115 vuotis- sekä kirkkorakennuksen 50 vuotisjuhlaa, kuin toimintaryhmien joulujuhliakin.

Kirkon joulumyyjäisten myötä koko kaupunki on täynnä joulutunnelmaa, kun maanantaina avautui joulumarkkinoita ympäri kaupunkia, mutta niistä lisää myöhemmin (:


"Joulu tulee, hiipi hiljaa arkeen,
tuo sieluun rauhan, toivon, vapauden.
Joulu tulee, hiipii hiljaa arkeen,
tuo juhlamielen kanssa kiitoksen.
Syntynyt on Vapahtaja ihmeellinen!
Nimi korkein kaikuu halki taivaiden!
Seimen luota löytyy pienoinen."
      -Pyry Survo-

Meilläkin oli parina päivänä lunta!

- Liisa

Family is everything

Taas on viikko vierähtänyt yhdessä hujauksessa ohi! Maanantaina otimme porukalla vastaan basaarirekan ja basaarivalmistelut lähtivät kunnolla käyntiin. Viikonloppuna ja tämän viikon aikana saapuu Suomesta (ja Saksasta) paljon vapaaehtoisia auttajia ja rakentaminen on kirkolla kovassa käynnissä. Perjantaina avataankin sitten ovet asiakkaille.

Itse kuitenkin sain nauttia viime viikolla muutamasta vapaapäivästä, kun torstaiaamuna äiti, isä, kummitäti ja pappa saapuivat Hampuriin. Kentällä odottelu oli jälleen hermoja raastavaa, kunnes vihdoin rakkaat kävelivät ovista ulos. Taisipa muutama kyynel vierähtää itse kunkin poskella, kun pääsi halaamaan rakkaita 1,5 kuukauden jälkeen.

Muutamaan päivään mahtui jälleen paljon näkemistä ja kokemista. Kiertelimme Hampuria ristiin rastiin, vuokrasimme auton ja ajoimme Travemündeen sekä Neumünsterin Designer Outlettiin ja kävimme ihailemassa Miniatur Wunderlandia.

MiWuLandissa olisin voinut monta tuntia viettää pelkästään lentokoneiden nousua ja laskua seuratessa. Aika oli kuitenkin rajallinen, sillä menimme sinne vasta illalla ja lentokoneiden lisäksi oli paljon muutakin ihailtavaa. Ehkä kuitenkin palaan jossakin vaiheessa vielä sinne uudestaan paremmalla ajalla!

Päivät kuluivat ohi liian nopeasti ja eilen aamupäivällä oli jälleen hetki antaa viimeiset halit ja sanoa hei hei taas reiluksi kuukaudeksi. Hyvästely oli haikeaa ja koti-ikävähän siinä iski itsellekin, vaikkakin ei kuitenkaan niin pahana kuin etukäteen pelkäsin. Vielä on silti paljon koettavaa ja nähtävää jäljellä ja loppuaika menee varmasti nopeasti. Saapuuhan ennen kotiinpaluuta vielä yksi ihana ystäväkin nauttimaan joulutorien tunnelmasta Hampuriin (:

Travemünde

Designer Outlet Neumüunster

Miniatur Wunderland

Sibelius-monumentti keskellä Lappia

"You don't choose your family. They are God's gift to you, as you are them."
   - Desmond Tutu

-Liisa

Viikonloppu ja hämästyttävä Blankenese

Perjantaina heräsimme vesisateeseen. Siitä huolimatta lähdimme kiertelemään Hampuria ja suuntasimme ensimmäiseksi Sternschanzeen kiertelemään pikku putiikkeja. Nälän kurniessa vatsassa palasimme takaisin Landungsbrückenille ja hyväksi todettuun Haus 5 -ravintolaan. Nautittuamme vatsat täyteen maukasta ruokaa, päätimme alittaa Elben, Alter Elbtunnelia pitkin vastarannalle.

Katseltuamme aikamme kaupunkia vastarannalta, lähdimme kohti keskustaa ja Rathausia. Ennen kirkolle palaamista pysähdyimme St. Michaelin kirkolla ja otimme hissin kohti korkeuksia, 106 metrin korkeuteen kirkontorniin. Maisemat tornista olivat aivan uskomattomat!! Kauhean kauaa siellä ei kuitenkaan viitsinyt olla, sillä tuuli oli melko kylmä.

Seuraavana aamuna heräsimmekin itse kukin kurkku kipeänä. Annika oli myös saanut yllätykseksi viestin Finnairilta perutusta (lopulta vain 6 tuntia eteenpäin siirretystä) lennosta. Maijan jäädessä parantelemaan noussutta kuumetta, lähdimme Annikan kanssa vielä käymään rikkaassa huvila-kaupunginosassa Blankenesessä.

Kävellessämme Blankenesen juna-asemalta rantaa kohden, alkoi vähitellen tuntumaan kuin olisi jossain aivan muualla kuin Hampurissa. Alhaalta rannalta katsoessa rinteessä kohoavia taloja, olisi voinut luulla olevansa jossakin Välimeren rannalla. Maisemat olivat mahtavat ja talot hulppeita! Kello kuitenkin juoksi vauhdilla eteenpäin ja lähdimme hakemaan Maijaa syömään, ennen lentokentälle suuntaamista.

Kentällä kävimme vielä kahvilla ja lopulta oli aika taas hyvästellä toisemme 1,5 kuukaudeksi. Koti-ikävä nousi itsellekin pintaan, mutta onneksi jo torstaiaamuna saapuvat vuorostaan äiti, isä, kummitäti ja pappa Hampuriin <3

Sadepäivän iloja on keltanen sadetakki <3

-Liisa